Al-Jazeera

Kovin on valikoiva tämä suomalainenkin valtamedia ja tiedotus, nyt jo Yleisradiotakin myöden, CNN:ää ja BBC:tä siteerataan kyllä kohtalaisen paljon. Toisia asioita nostetaan esiin, toisia taas painetaan piiloon. Näin rakennetaan kansakunnan yleinen mielipide. Elämme mielikuvien maailmassa, media luo mielikuvia. Olisipa meillä aikaa ajatella itse.

Miksikähän näitä ei uutisoida yhtä näyttävästi kuin Libyaa, Irania tai Irakia ??

Onko Palestiina kansakunta?

Kirjoittanut Zoltan Grossman

13.11.2011

Miksi Kosovo, mutta ei Palestiina? kysyy professori Zoltan Grossman al-Jazeera Englishin nettisivuilla. Kysymys liittyy Palestiinan valtion tunnustamiseen. 23. syyskuuta Palestiinalaishallinto jätti jäsenhakemuksensa YK:lle. Kaksi päivää aiemmin Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti Yhdysvaltojen käyttävän veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa, jotta jäsenhakemus ei menisi läpi. Obama perusteli päätöstään sillä, että palestiinalaisten olisi ensin neuvoteltava suoraan Israelin kanssa pysyvä rauhansopimus. Grossmanin kysymys tähtää kolme vuotta sitten itsenäistyneen Kosovon tilanteeseen. Serbia ei tunnusta Kosovoa, mutta Yhdysvallat tunnusti Kosovon melkein välittömästi itsenäiseksi valtioksi. Mutta miksi ei Palestiinaa? Vastaus löytyy sekä historiasta että taloudellisista syistä. USA on tukenut Israelia aina lähes varauksetta, ja sotilaallinen apu Israeliin on miljardiluokkaa. Tuki liittyy kylmän sodan valtapeliin, jossa USA ja Neuvostoliitto kilpailivat Lähi-idän herruudesta. Samoin Israelin armeijan asekehittely hyödyttää myöskin USA:n armeijaa. Tärkein syy lienee kuitenkin öljytoimitusten varmistaminen. Israelin uhka on pitänyt Egyptin ja Saudi-Arabian hallitsijat USA:lle myötämielisinä. Irak on myös pakotettu sodalla liittolaissuhteeseen Yhdysvaltojen kanssa. Näin Yhdysvallat turvaa energiansaantinsa ja taloudensa pystyssäpysymisen. Energiansaannin turvaamiseksi Yhdysvaltojen pitää kuitenkin kuunnella tarkasti Israelin kantoja. Siirtokunnat ongelmana Eräs suorien rauhanneuvottelujen keskeisistä ongelmista on juutalaissiirtokuntien rakentaminen Länsirannalle. Kansainväliset lait kieltävät väestönsiirrot miehitetyille alueille, joiden tarkoituksena on muuttaa väestön etnistä koostumusta. Israel ei tästä kiellosta piittaa. Länsirannan siirtokunnissa asuu yli 300 000 juutalaista. Israelin hallitus suhtautuu viileän torjuvasti siirtokuntiin, muttei ole suostunut purkamaan niitä. Israelin armeija suojelee aseellisesti palestiinalaisalueilla olevia siirtokuntia. Kaiken lisäksi koko Länsiranta ei ole Palestiinalaishallinnon vaan Israelin sotilashallinnon alaisuudessa. Vain Gazan kaista on kokonaan palestiinalaisilla, mutta Israel saartaa sitä ja Gazan talous toimii käytännössä vain mustan pörssin kaupalla. Gazassakin oli siirtokuntia, mutta Israelin hallitus pakkoevakuoi ne vuonna 2005 siirtokuntalaisten vastustuksesta huolimatta. Länsirannankin siirtokunnatkin voitaisiin tyhjentää tai vaihtoehtoisesti siirtää palestiinalaisviranomaisten alaisuuteen. Mutta Israel ei tätä halua. Se haluaa pitää Länsirantaa otteessaan puskurina Jordaniaa ja Syyriaa vastaan, samoin kuin se piti aikoinaan Siinain niemimaata puskurina Egyptiä vastaan. Samoin Israel laajentaa kasvavaa väestöään rajojensa ulkopuolelle. Käytännössä siirtokunnat ovat eräänlainen valtio valtiossa, toimija vieraalla maaperällä, joilla ei kuitenkaan ole laillista asemaa. Palestiinalaisten kansainvälinen asema Israelin-arabien sodan 1948– 1949 jälkeen yli 700 000 palestiinalaista oli paennut asuinsijoiltaan. Israel ei sallinut heidän palata takaisin ja takavarikoi heidän omaisuutensa. Palestiinalaisia pakolaisia on yli 4 miljoonaa ja näistä miljoonalla ei ole muuta henkilöllisyystodistusta kuin pakolaisasiakirja. Länsirannalla asuvilla on käytössään Palestiinalaishallinnon virallinen passi, mutta se käy hyvin harvassa maassa. Käytännössä palestiinalaisten liikkuminen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin on jopa vielä vaikeampaa kuin entisessä itäblokissa. Palestiinalaisia ei siis pidetä tasavertaisena kansana muiden joukossa. YK-jäsenhakemuksen torppaaminen olisi jälleen samansuuntainen viesti palestiinalaisille. Palestiina julistettiin itsenäiseksi vuonna 1988 ja sen ovat useat maat jo tunnustaneet valtioksi. Miehitys jatkuu silti yhä. Enemmistö YK:n jäsenvaltioista olisi ollut valmis ottamaan palestiinalaiset mukaan kansainväliseen yhteisöön, mutta Yhdysvallat vesitti tämän yrityksen. Tulevaisuus YK:n jäsenhakemuksella on ennen kaikkea symbolinen merkitys. Yhdysvaltain kanta oli jo aikaisemmin tiedossa, ja tästä syystä Hamas sitä ilmeisesti vastustikin. Palestiinalaiset ovat poliittisesti varsin kahtiajakautuneita, sillä Gazaa hallitseva Hamas on huonoissa väleissä Länsirantaa hallitsevan Fatahin kanssa. Israel on vaatinut palaamista suoriin rauhanneuvotteluihin, mutta se on vaikeaa. Länsirannan saartava muuri, Israelin saarron aiheuttama Gazan humanitaarinen kriisi, laittomien siirtokuntien laajentaminen sekä kysymys Jerusalemin asemasta lukkiuttavat neuvotteluja Israelin ja palestiinalaisten välillä. Itsenäisyyttä tärkeämpi asia olisi saada ensin Israelin miehitys ja saarto loppumaan. Se helpottaisi huomattavasti alueen asukkaiden elämää, ja heidän 60 vuotta kestänyt kurjuutensa saattaisi lopulta päättyä. Tilanne on vaikea, mutta parhaiten voimme tukea palestiinalaisia nostamalla asiaa jatkuvasti esille. Palestiinalaisten ahdinko voi ratketa, jos painostamme maailmaa siihen, että osapuolet ratkaisevat tämän kriisin. Zoltan Grossman al Jazeera English